Tuntuuko sinusta koskaan, että olisi vain helpompaa kadota kirjojen maailmoihin kuin kohdata todellisuuden karu maailma? Olisiko helpompaa vaeltaa Tylypahkan sokkelokäytäviä pitkin etsiessäsi tietä kohti seuraavaa oppituntiasi? Olisiko jännittävämpää ratkoa salaperäisiä mysteerejä Nancyn, Bessin ja Georgen kanssa, seikkailla viisikon kanssa vaaroja pursuavalla aarresaarella tai taistella pahoja vampyyreita vastaan rakkauden puolesta? Elin lapsuuteni ja nuoruuteni edellä mainittujen hahmojen kanssa. He tarjosivat minulle suojaa, kaveruutta sekä pakoreitin pois todellisuudesta, kun sitä eniten tarvitsin.

Pakoreitin lisäksi kirjat ovat antaneet minulle myös paljon muuta. Nuorena löysin Torey Haydenin kirjat. Aikuisuuden kynnyksellä elämäkerrat kuljettivat minut, mitä eksoottisimpiin kohteisiin ja avarsivat maailmaani ihan uudella tavalla. Kirjojen avulla sain vertaistukea, mutta myös uudenlaista perspektiiviä elämääni. Ymmärsin, että moni asia voisi olla vieläkin huonommin ja monet muut ovat kokeneet vieläkin pahempia asioita ja selvinneet niistä. Kasvaessani kirjat siis antoivat minulle pakokeinon lisäksi myös selviytymiskeinon. Kirjat antoivat minulle lohtua, ymmärrystä elämää kohtaa sekä voimaa jaksaa.

Kirjat ovat antaneet minulle myös toivoa. Kirjoissa, joita olen lukenut, hyvä voittaa yleensä pahan. Lapsuudessani ja nuoruudessani tämä toi eniten toivoa paremmasta. Aikuisena toki tiedän, että hyvä ei aina voita. Kirjat kuitenkin antavat minulle toivoa, että kyllä asioilla on yleensä tapana järjestyä tavalla tai toisella. Joskus täytyy ensiksi kukistaa se, jonka nimeä ei saa mainita. Joskus täytyy kohdata oma sisäinen Mörkyli. Joskus täytyy lähteä pitkälle matkalle löytääkseen itsensä. Vaikka haaveilen Jane Austenin loputtoman romanttisista nummista, aikuisena tiedän, että ei haaveilut auta, kun täytyy tehdä vaikeita päätöksiä varsinkin, jos etsii pakokeinoa tilanteesta, joka päättyy meihin.

Kirjojen paras anti tällä hetkellä on helliä väsyneitä aivojani ja toisaalta myös haastaa niitä uudella ja tuntemattomalla. Nykyään valitsen kirjoja luettavaksi sen mukaan, millainen olotila minulla on. Minulla saattaa olla useampikin kirja kesken samaan aikaan. Kun ahdistaa, luen kevyempää. Sanon aina, että minun täytyy hetkeksi paeta kuplaan (omaan bubblemaailmaani). Kun minun on helpompi hengittää, tykkään haastaa aivojani ja lukea kirjoja myös mukavuusalueeni ulkopuolelta. Uusi aluevaltaukseni on ollut tänä vuonna kauhu. Olen ylpeä, kun uskalsin lähteä Malorien kanssa soutamaan sokkona jokea pitkin.

Vaikka en katsokaan maailmaa enää satujen vaaleanpunaisten lasien läpi ja ymmärrän, että en voi paeta todellisuutta Tylypahkaan, kirjat edelleen antavat minulle pieniä pakohetkiä pois elämän hektisyydestä ja ahdistavuudesta. Kirjojen avulla saan edelleen vertaistukea ja voimaa jaksaa elämääni eteenpäin. Vaikka realismi on ottanut vallan, ehkä sisälläni kuitenkin elää se pieni tyttö, joka kaikesta huolimatta toivoo, että hyvä voittaa pahan ja voin elää elämäni onnellisena loppuun asti. Ja olisihan se siistiä, jos voisin matkustaa punaisella höyryjunalla maagiseen velhokouluun ja syödä suklaasammakoita.