Varmasti meillä kaikilla on järkyttävän pitkä lukulista. Kirjoja tursuaa yöpöydältä, hylly natisee painon alla, kirjastosta kilahtaa viesti kertomaan varauksen saapuneen, Bookbeat laittaa ilmoituksen kertoen lukulistalla olevan kirjan ilmestyneen ja on nyt luettavissa. Missä vaiheessa uuden kirjan ilmestymistä seurannut ilo katosi, ja muuttui kauhuksi?

Olen jo useamman vuoden kärsinyt kasvavasta ahdistuksesta ajatellessani kaikkia niitä kirjoja, jotka haluaisin lukea. Aina kirjaan tarttuessani mielen valtaa ajatus siitä, mitä minun tämän kirjan sijaan pitäisi lukea. Jotain mistä olisi ammatillisesti hyötyä. Jotain omasta hyllystä, joka kaipaisi ehdottoman pikaisesti lisää tilaa. Jotain, mitä suositella asiakkaille, antaa lahjaksi tai jonkun muun suosittelemaa teosta. Seurauksena tunnen myös syyllisyyttä lukiessani jotain, josta en haluaisi lukemisen jälkeen luopua. Hiljalleen lukemisesta katosi nautinto ja jäljelle jäi vain ahdistus kädessä olevasta kirjasta. En enää lukenut niitä kirjoja, joita haluaisin lukea, vaan mitä olisi ”pakko” lukea mahdollisimman kiireisesti. Mitään oikeaa syytähän tämän ”pakon” takana ei ole, eikä kukaan painosta lukemaan yhtään mitään. Omilla rajoituksillani vein sekä harrastuksestani että ammatistani ilon.

Onneksi heräsin asiaan ajoissa ennen kuin heitin kirjat nurkkaan lopullisesti. Olen alkanut tekemään tietoisia muutoksia saadakseni takaisin lempiviihteeni. Onnekseni uudet säännöt ovat alkaneet tepsimään. Vaan mitä olen asialle tehnyt? Koitan aktiivisesti uudelleen määritellä pakkolukemiseni. Olen perannut Bookbeatin listani useamman kerran läpi, jokaisella kierroksella karsien jotain, josta en edellisellä kerralla voinut päästää irti. Olen jättänyt listalle teoksia, joita oikeasti haluan lukea. Kirjasto on siitä ihana paikka olla töissä, että käytännössä voit hyötyä aivan kaikesta lukemisesta. Sillä tosin on myös varjopuolensa, lukulistani tuppaa täyttymään nopeampaa vauhtia kuin siivoukseni edistyy. Jäljelle jääneitä olen yrittänyt lukea heivaten pois kaikki, jotka eivät syystä tai toisesta vain lähde. Niille voi olla oma aikansa myöhemmin, mutta niiden ei sitä aikaa tarvitse odottaa listallani. Kun saan tämän puolen hallintaan, aion siirtyä perkaamaan omia hyllyjäni. Tavoitteena on kauniit hyllyt täynnä teoksia, joiden katselemisesta ja lukemisesta oikeasti nautin. Hus pois kaikki kirjat, jotka istuvat siellä ”pakkolukuna”. Jäljelle jää kaikista uhkaavin, virtuaalisista saumoistaan ratkeileva rakas lukulaitteeni. Sen jätän viimeiseksi. Sieltä löytyy aarteita, joita en ole lukenut edellisten kohtien huokaillessa niskaani. Tähän kohtaan päästessäni aion lukea nautinnollisesti kaikki ne kirjat, joille en ole saanut annettua aikaa muiden huutaessa lujempaa. Kirjoitushetkellä Bookbeatista löytyy 170 kirjaa, lukulaitteesta yli 500 ja omista hyllyistä yli 1000. En usko projektini koskaan kokonaan valmistuvan, mutta toivottavasti pääsen yli ahdistuksestani tältä osin.

Kun projektini pääsee päätökseensä, näyttää lukemiseni villisti erilaiselta. Aion saavuttaa lukuzenin, jossa voin lukea aivan mitä haluan. Palata tilanteeseen, jossa tekee mieli hyppiä ilosta, kun lempisarjaan julkaistaan uusi kirja. Takaisin tilanteeseen, jossa pystyin tuntikausia etsimään ihanaa luettavaa ja oikeasti lukemaan löytämäni aarteet. Vuosia olen kisannut itseäni vastaan Goodreads Choice Awards aikaan. Montako englanniksi julkaistua ja ehdokkuuden saanutta kirjaa olen lukenut tänä vuonna? Hiljalleen numeroni tippuivat ja listat täyttyivät tuntemattomista kirjoista. Haluan takaisin englanninkielisen kirjallisuuden julkaisutahtiin, josta aikaisemmin nautin kovasti!

Huomasin saman ahdistuksen lipuvan myös elämäni muille osa-alueille ja päätin olevan oikea aika muuttaa asioita. Aloitin projektini, jätin aikaisemman hyvin painostavan työpaikkani, etsin töitä erilaisesta ympäristöstä ja muutin maalle. Hiljalleen nakerran kontrolliani takaisin ja opettelen nauttimaan kirjojen lisäksi elämästä. Toistaiseksi prosessi on vaatinut muun muassa paljon keinumista rannalla järvelle katsellen. En malta odottaa, miltä lukutilastoni näyttävät muutaman vuoden päästä. Mitkä genret saavat eniten edustusta, kun kriteerinä on oma mielenkiinto? Osan lukuilostani olen näillä toimilla jo saanut takaisin. Se toivottavasti tulee näkymään myös Meriannessa.

Onko muilla liian pitkiä lukulistoja? Ahdistaako asia teitä ikinä? Oletteko ratkaisseet asiaa, ja miten? Olenko yksin ahdistukseni kanssa? Vinkit ongelman selättämiseksi otetaan vastaan!

P.S. kirjoitin tämän tekstin työkoneella töiden jälkeen. Ennen kotiinlähtöä omatoimikirjaston asiakas voivotteli, kuinka aika ei millään riitä lukemiseen. Kuinka on ”pakko” lukea tiettyjä asioita. En siis taida olla ongelmani kanssa yksin, vaikka se usein yksinäiseltä tuntuukin.